Eniten pidin kassalla asiakkaiden palvelemisesta. Etenkin ruuhkaisempina hetkinä kahvin ja pullan näpyttely kassakoneelta sujui nautinnollisen sukkelaa, eikä suurta tekemisen puutetta ollut. Myös kahvilan puolella kahvin ripeä keittotahti piti meidät liikkeessä ja turhan seisoskelun ja tylsistymisen poissa.
Raskainta tarjoilupäivinä oli seistä kahdeksasta parhaassa tapauksessa neljään. Tietenkin pääsimme sekä kahvi- että ruokatauoille, mutta ensimmäisenä päivänä, jolloin minulla oli luomakunnan epäkäytännöllisimmät kengät, tauot olivat laiha lohtu hoosiannaa huutaville päkiöille. Inhottavinta koko hommassa oli varmaan loputon tiskien kärrääminen pesuun ja niiden lajittelu omille paikoilleen. Välillä verenpainetta kohotti myös limaiselle tiskipöydälle jätetyt tarjottimet, jotka meidän kuului pyyhkäistä rätillä aiemmin mainitun toiminnan sijaan.
Kehittymisen varaa minulla on vielä paljon. Hoidin hommani varsin hyvin kokemukseen nähden, mutta tässähän vielä harjoitellaan. Asia, missä voisin panostaa, on ajoissa oleminen. Työpaikalla ollessani noudatin työaikoja varsin tunnollisesti, vaikka aamuisin myöhästelin jonkin verran pääosin kehnon bussiliikenteen takia.
Ryhmämme toimi tasaisen ahkerasti. Itse en huomannut kenenkään erottuvan joukosta lusmuna tai super työntekijänä. Toimimme hyvin.
Jos multa kysyttäis vinkkejä tarjoiluvuoroihin, niin sanoisin ehdottomasti hyvin istuvat ja mukavat kengät! Niin kuin aiemmin sanoin, niin ensimmäinen päivä niillä epämukavilla nahka-asioilla oli toimiva kidutusmenetelmä, joilla ois saanu puristettuu pienimmätkin yksityiskohdat terroristiryhmien suunnitelmista. Tietenkin ilman positiivista asennoitumista tosta ois ollu vaikee, tai vähintäänkn epämukava selviytyä.
Uskon tästä kokemuksesta olevan suuresti hyötyä tulevaisuudessa. Esimerkiksi kassakonetta tulen varmsti käyttämään tulevaisuudessa, seuraavan kerran TOP:issa. Hyvä, että saimme nyt harjoitella sen käyttöä sekä tarjoilua, sillä niistä ei ole kuin hyötyä.
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)