Karhun päivän vietto on paljon kristillistä aikaa vanhempaa ja se juontaa juurensa aina pyyntikulttuurin ajoille. Karhun päivän viettämisellä tahdottiin välttää karhun aiheuttaman vaara ja vahinko. Karhua pelättiin ja kunnioitettiin, ja karhu oli suomalaisessa mytologiassa maaginen eläin, jonka takia ansaitsi kaksi merkkipäivää.
Karhun päivää vietetään kahdesti vuodessa, keskitalvella sekä keskikesällä. Karhun päivää juhlistetaan enemmän 13.7, jolloin kesäisenä karhun päivänä talvella surmatun karhun luut siirrettiin juhlavassa peijaissaatossa karhunkalmistoon.
Sananlaskut
Talvennavan, keskitalven aikaan (13. tammikuuta), karhu käänsi kylkeään ja sanoi: »Yö puolessa, nälkä suolessa»
Karhun synty, ensimmäinen säe:
Otsoseni, ainoiseni,
Mesikämmen kaunoiseni,
Kyllä mä sukusi tieän,
Miss' oot otso syntynynnä,
Saatuna sinisaparo,
Jalka kyntinen kyhätty:
Tuoll' oot otso syntynynnä
Ylähällä taivosessa,
Kuun kukuilla, päällä päivän,
Seitsentähtien selällä,
Ilman impien tykönä,
