Ruoka-aineallergia ja uskonto

Kananmuna-allergia

Kananmuna-allergiassa elimistö tuottaa vasta-aineita tai aktivoi soluja allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita eli allergeeneja vastaan. Allergisen ihmisen puolustusjärjestelmä toimii poikkeavasti ja ryhtyy puolustuskannalle sinänsä vaarattomia ruoka-aineita vastaan.

Kananmunassa pääosa allergeeneista on munan valkuaisessa, mutta herkimmät saavat oireita keltuaisestakin. Kananmuna-allergian voimakkuus vaihtelee kuitenkin yksilöllisesti. Joskus munan vatkaaminen tai paistaminen riittää levittämään ilmaan niin paljon valkuaisainemolekyylejä, että munaherkkä voi saada oireita. Toisaalta toisille kananmuna-allergisille pieni määrä munaa esimerkiksi leivonnaisissa ei aiheuta oireita lainkaan. 

Vaikka kuumentaminen ei sinänsä poista kananmunan allergeenisuutta, on keitettyjen munien havaittu sopivan toisille kananmuna-allergisille raakoja kananmunia paremmin. Myös keitetyt viiriäisenmunat saattavat sopia joillekin kananmuna-allergisille, vaikka osa munien allergeeneista onkin rakenteeltaan samankaltaisia. Kuitenkin henkilöiden, jotka saavat voimakkaita oireita kananmunasta, ei kannata omin päin ryhtyä kokeilemaan kanamunan tai viiriäisenmunan sopivuutta.

Kananmuna-allergiassa allerginen reaktio on usein välitön eli reaktio ilmenee nopeasti minuuteista tunteihin ruoka-aineen nauttimisesta ja oireet häviävät tavallisesti 24 tunnin kuluessa. Yleisimmät oireet ovat ihottuma, suolisto-oireet ja hengitystieoireet, jotka voivat olla hyvin voimakkaitakin.

Kananmuna-allergiaan ei ole lääkehoitoa, vaan sitä hoidetaan välttämisruokavaliolla. Lapsen ruokavaliossa kannattaa välttää allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita niin kauan kuin ne aiheuttavat allergiaoireita. Varhaislapsuudessa voidaan kokeilla ruoka-aineen sopivuutta puolen vuoden välein ja oireilevilla yli kolmivuotiailla voi kokeiluväliä pidentää vuoteen. Kananmunan välttämisellä ei ole osoitettu olevan hyötyä kananmuna-allergian ehkäisyssä olipa kyseessä äidin raskauden- tai imetysaikainen ruokavalio tai lapsen oma ruokavalio. 

Hindulaisuus ja ruoka

Hindut syövät kasvisruuan lisäksi myös kanaa, kalaa ja lammasta. Lihaa ja verta pidetään epäpuhtaina, eikä niitä syödä. Tietyt ruoat luokitellaan "kuumiin" ja "kylmiin" sen mukaan, miten ne vaikuttavat kehoon ja tunteisiin. Esim. suolainen tai hapan ruoka on yleensä "kuumaa". "Kylmä" ruoka on makeaa tai karvasta. Hindulaisten tulisiin ruokiin tyypillisiä mausteita on chili, mustapippuri sekä valkosipuli. Ruokien tekemisessä käytetään merkityksellisiä aromeja, tuoksuja ja värejä sekä lääkinnällisiä ominaisuuksia. Hindut paastoavat ekadasina, eli jokaisen Kuun puolijakson yhdentenätoista päivänä. Jotkut paastoavat myös täydenkuun aikaan.

Anafylaksia

Anafylaksia on äkillinen, vakava allergista yleisreaktio. Henkilön saadessa anafylaksisen reaktion, tiilanne on hengenvaarallinen jollei oikeanlaista ensiapua ole tarjolla. Oireet voivat kehittyä minuuteissa. Mitä nopeammin oireet ilmenevät, sen vakavammasta tilanteesta on kyse. Anafylaksia on yleisempää allergikoilla, mutta lapsilla harvinaisempaa kuin aikuisilla.

https://vimeo.com/141511571

Jokapojan minikala: Tarvikkeet

Onginta
Onkiminen on ilmaista, eikä siihen tarvitse lupaa. Varusteita ei tarvitse paljon; onkivapa, siima, koho, lyijypaino, koukku ja madot riittävät hyvän mielen lisäksi.

Virvelöinti/Heittokalastus
Heittokalastajan perusvälineet ovat vapa, kela, siima ja käytettävä viehe. Perusvapa on heittopainosuositukseltaan 5–30 grammaa ja sen tulee olla käyttäjälleen miellyttävän mittainen, yleensä 7-8 jalkaa. Heittokalastukseen soveltuvia keloja on kolmea eri tyyppiä, umpikela, avokela eli haspeli ja hyrräkela. Mitä ohuempia siimoja käytetään, sitä pitemmät heitot ovat mahdollisia. Suositeltavin monofilisiima on paksuudeltaan 0,25 mm, kun kuitusiiman osalta voidaan käyttää ohuempaakin. Etenkin vieheitä löytyy kalamieheltä erilaisia; Yleisimmät viehetyypit ovat vaaput, lusikat, lipat ja jigit.

Perhokalastus
Perhokalastus muistuttaa hieman viehekalastusta, erona on se, että pyyntivälineenä toimivat perhot ovat niin kevyitä, että niiden heittämistä varten tarvitaan painava, etuosastaan kartioitu perhosiima. Perhokalastusvälineet luokitellaan kansainvälisten koodien mukaan;

AFTM 3
- kevyeen perhokalastukseen purolle
- pikkutaimenelle, harjukselle, siialle
- lyhyitä heittoja, kelluvat siimat
- vasta-alkajan ei kannata aloittaa tästä, hifistelyä

AFTM 4
- kevyeen perhokalastukseen purolle, pienille koskille ja lammelle
- taimenelle, harjukselle, kirjolohelle
- mainio luokka pintaperhokalastukseen
- kun kokemusta on hieman, niin tämä kannattaa hankkia
- taitava heittäjä heittää lähes koko siiman ulos

AFTM 5
- kuten AFTM 4, mutta hieman raskaampi
- mukava luokka taimenen ja kirjolohen sekä harjuksen kalastamiseen
- vapa taipuu vielä mukavasti pienemmänkin kalan rimpuilessa siiman päässä

AFTM 6-7
- hyvä kokoluokka vasta-alkajalle
- yleensä hyvät heitto-ominaisuudet monille eri heittotekniikoille
- taimen ja kirjolohi sekä pieni lohi
- sopii niin pintaperho- kuin uppoperhokalastukseen
- kelluville ja uppoaville siimoille hyvin soveltuva

AFTM 8-9
- soveltuu raskaiden perhojen heittämiseen
- uppoavat siimat lentävät myös hyvin
- hauelle, isolle taimenelle ja lohelle
- merelle, järvelle ja keskisuurille koskille
- sopivin luokka hauen perhokalastukselle
- heittää helposti pitkiä heittoja

AFTM 10-12
- vavat ovat kahdella kädellä heitettäviä (poikkeuksia lukuun ottamatta)
- lohen kalastukseen isoille koskille
- pitkät heitot ja helppo perhon uittaminen

Verkkokalastus
Verkkokalastusta voidaan harjoittaa lähes ympäri vuoden jäätilanteesta riippuen. Kannattaa opetella kala-alue, sen rannat, syvänteet, kasvusto, lämpötilat, kutupaikat ja tutustua myös kalojen liikkeisiin ja tapoihin. Samoin myös valita oikea verkko tilanteen mukaan. Verkkokalastuksessa käytettäviä välineitä ovat:
-Vene, airot, pelastusliivit. Kaikki säähän ja vesialueeseen sopivat.
-Verkko ja puikkari. Älä säilytä auringossa.
-Painoja 1-2 kpl naruineen. Esim. Yksi tai kaksi reikätiiltä tukevassa pitkässä narussa.
-Verkkomerkit 2 kpl, 1,5 m korkea salko jossa 30 x 30 cm lippu. Kanisterit tai mehukattipurkit eivät ole missään nimessä riittävät verkkomerkit.
-Kalastusmerkki
-Ämpäri kaloille
-Sadehousut, kumisaappaat
-Puukko

Pilkintä
Pilkkiessä istutaan tunteja hiljaa kylmässä, ettei kalat ui karkuun. Pilkkiessäsi tarvitset jäänaskalit, kaira, pilkkivapa, siima, pilkit, koukut ja mormuskat, syötit, pilkkireppu ja sohjokauha.

Ravustus
Rapuja voi pyytää monilla eri tavoilla. Niitä voi poimia käsin ja erilaisia rapukeppejä apuna käyttäen sekä myös rapuhaaveilla. Ehdottomasti suosituin on rapumerta, joita on myynnissä muovisia ja havasverkosta tehtyjä. Ravustuksessa tsrvitaan hyvä merta. Hyvän merran tuntomerkit:

1. Suuri sisääntuloaukko
- rapujen helppo päästä sisään

2. Sisäaukko pieni ja korkealla pohjasta
- vaikeaa ravuille päästä pois

3. Irrotettava syöttöpidike
- helppo syötin asennus vaikka etukäteen

4. Pikalukitus avaa / sulkee merran keskeltä
- tyhjentäminen nopeaa

5. Kohosiiman kiinitys pikalukitukseen kätevästi

6. Painot merran pohjalla
- pyydys laskeutuu aina oiken päin

Tuulastus
Tuulastus on kalastuslaji, jota harrastetaan pääosin pimeinä syysöinä. Tuulastaminen tapahtuu soutuveneellä, jossa tuulastaja seisoo veneen nokassa ja koettaa iskeä lampulla valaistulla alueella näkyviä kaloja pitkävartisella atraimella. Tuulastuksessa tarvitaan siis vene, tehokas lamppu sekä atrain.

Väliotsikoissa linkit videoihin.